Kesäkuussa 2026 voimaan astuva EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus antaa Suomen hallitukselle mahdollisuuden rajata turvapaikanhakijoiden maksutonta oikeusapua. Hallitus on käyttänyt tuota mahdollisuutta täysimääräisesti. Seuraukset voivat olla päinvastaiset kuin tavoite.

Sisäministeriön lähes 600-sivuinen esitys muuttaa turvapaikkaprosessia tavoilla, joita useampi lausunnonantaja kuvaa oikeusturvan heikentämiseksi. Maksuttoman oikeusavun piiriin jäävät hakuvaiheessa enää yksin maahan tulleet alaikäiset ja henkilöt, joilla katsotaan olevan erityisen painavia syitä avun tarpeeseen. Kaikki muut joutuvat selviämään yksin.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että varaton turvapaikanhakija istuu puhuttelussa ilman avustajaa, saa eteensä kymmenien sivujen pituisen suomenkielisen pöytäkirjan ja joutuu tarkistamaan sen sisällön kahdessa viikossa. Ilman tulkkausta. Ilman oikeudellista apua.

Lyhyemmät ajat, vähemmän apua

Hallitus esittää valitusaikojen lyhentämistä ja hallinto-oikeuksille asetettavia määräaikoja. Samanaikaisesti maksuttoman oikeusavun saatavuutta rajataan. Juristiliiton lausunnon mukaan tämä yhdistelmä ei tuota tehokkuutta vaan virheitä.

– Nyt ehdotetun tehostamisen ongelmallisuus muodostuu kokonaisuudesta, jossa valitusaikoja lyhennetään ja samanaikaisesti maksuttoman oikeusavun ja neuvonnan saantia rajoitetaan, Juristiliitto kirjoittaa lausunnossaan.

Liiton mukaan seurauksena on lisääntyvä muutoksenhakupaine, heikentyvä valitusten laatu ja pidemmät käsittelyajat tuomioistuimissa. Juuri se, mitä hallitus sanoo haluavansa välttää.

Oikeuspalveluvirasto on vielä suorempi. Sen mukaan asiat tulevat hallinto-oikeuksien käsiteltäväksi entistä puutteellisempina, sekavimpina ja riitaisimpina. Tuomioistuimet joutuvat pyytämään täydennyksiä, kuuntelemaan nauhoitettuja puhutteluja ja käyttämään aikaa selvittämiseen, joka olisi pitänyt tehdä jo hallintovaiheessa.

"Poliittinen kirjaus ei riitä perusteeksi"

Pakolaisneuvonnan johtava juristi Marjaana Laine arvioi, että hallitus on tulkinnut EU-sopimusta tiukimmalla mahdollisella tavalla. Sopimus itse ei edellytä näin laajaa oikeusavun rajaamista.

– Pelkkä poliittinen kirjaus ei riitä laajojen rajausten tekemisen perusteeksi, vaan pitää kyetä osoittamaan, miksi ne ovat tarpeen, Laine sanoo.

Hänen mukaansa luonnos ei täytä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä. EU:n muuttoliike- ja turvapaikkasopimus sallii jäsenmaille tietyn liikkumavaran, mutta Suomen esitys menee Laineen mukaan selvästi sen yli, mitä sopimus vaatii.

Laine muistuttaa, että turvapaikka-asioissa oikeusavun tarve on erityisen suuri. Hakija on vieraassa oikeuskulttuurissa, usein traumatISOITUNUT, ja hänellä on perusteltu syy olla luottamatta viranomaisiin.

– Turvapaikanhakijoiden ei voida olettaa osaavan toimia yleisen neuvonnan varassa usein monimutkaisissa ja paineenalaisissa hakemuskäsittelyissä, Juristiliitto toteaa.

Sama virhe tehtiin ennenkin

Vuosina 2015-2016 Suomeen saapui lyhyessä ajassa yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Tuolloin oikeusavun rajoittamisesta, määräaikojen lyhentämisestä ja epäpätevien avustajien käytöstä seurasi vakavia ongelmia. Valtioneuvoston tilaamat selvitykset dokumentoivat nämä seuraukset.

Virheellisten päätösten määrä kasvoi ja valitukset ruuhkauttivat hallinto-oikeudet. Prosessin laatu heikkeni.

Nyt samaa mallia toistetaan, mutta pysyvämpänä lainsäädäntönä. Diakonissalaitoksen Anne Hammad varoittaa, että tiukka aikataulu yhdistettynä uudistuksen laajuuteen kasvattaa rajaviranomaisten, Maahanmuuttoviraston ja oikeusasteiden kuormitusta tavalla, joka heikentää prosessin laatua.

– Tiukennettu aikataulu saattaa jättää huomaamatta erityisen haavoittuvassa asemassa olevan ihmisen, Hammad sanoo.

Hän viittaa vainoa, kidutusta tai sotatraumoja kokeneisiin henkilöihin, joiden suojelun tarve ei välttämättä näy kiirehtityssä käsittelyssä.

Oikeusturva paperilla ja todellisuudessa

Hallinto-oikeuksien välillä on sovittu prosentuaalisesti käsiteltävien asioiden jakautumisesta. Juristiliiton mukaan tämä ei takaa työmäärän ja resurssien vastaavuutta. Asioiden laatu vaihtelee, suullisten käsittelyjen tarve vaihtelee, ja määräaikasääntely luo painetta ratkaista asioita ilman riittävää huolellisuutta.

Oikeusvaltioperiaate ja perustuslain 21 § edellyttävät, että valitusajat ovat riittäviä ja hakijalla on aito mahdollisuus valmistella muutoksenhaku. Juristiliiton näkemyksen mukaan nyt esitetyt ajat eivät tätä täytä.

Marjaana Laine tiivistää ongelman yhteen lauseeseen: jos hakija ei saa avustajaa ajoissa, valitus jää tekemättä, vaikka perusteet turvapaikan saamiselle olisivat olemassa.

Oikeusturva on silloin olemassa vain paperilla.