398 miljoonaa euroa. Sen verran hyvinvointialueille jaetaan vuonna 2026 ensimmäistä kertaa rahoitusta HYTE-kertoimen perusteella. Summa kuulostaa suurelta, mutta se on murto-osa siitä rahasta, jonka kohtalosta todella kiistellään.

Kyse on tarvevakioiduista kertoimista, siirtymätasauksista ja uudesta niin sanotusta perälautamallista. Nämä tekniset termit päättävät, saako hoitaja Pohjois-Karjalassa riittävästi työaikaa vai joutuuko espoolainen vanhus odottamaan kotihoidon käyntiä viikkokausia.

Tarvemalli ei taivu kasvavaan kaupunkiin

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta kuvaavaan tarvemalliin. THL valmistelee mallin, ja sen painot määräävät, miten valtion rahat jakautuvat 21 alueen kesken.

Ongelma: malli ei tunnista väestönkasvua tarpeeksi nopeasti.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mukaan hallituksen esitys rahoituslain muutoksista on "vielä ennakoituakin haitallisempi" asukasmäärältään kasvaville alueille. Alueen näkemyksenä on, että valmistelussa on yritetty tarvemäärittelyn kriteerejä muuttamalla siirtää rahoitusta Uudeltamaalta ja kasvavilta alueilta muualle. Itä-Uusimaa muotoilee saman suoremmin: Uusimaa saa väestöön suhteutettuna maan pienimpien joukkoon kuuluvaa rahoitusta, vaikka väestö ja palvelutarve kasvavat siellä nopeimmin.

– Ikääntyneiden määrän kasvu lisää hoivan, terveydenhuollon ja pelastustoimen tarvetta, mutta rahoitus ei pysy kehityksen mukana. Tämä näkyy arjessa: hoitoon pääsy viivästyy ja perustason palvelut ruuhkautuvat, Itä-Uudenmaan hyvinvointialue toteaa huhtikuussa 2026 julkaisemassaan kannanotossa.

Harvaan asutulla alueella tilanne on päinvastainen. Väestö vähenee, mutta palveluverkko pitää yllä. Siirtymätasaus on suojannut näitä alueita, mutta nyt suojausta puretaan.

Perälauta leikkaa kasvukeskuksista

Hallituksen esityksessä on uusi rahoitusinstrumentti, jota Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue kutsuu perälautamalliksi. Se toimii näin: jos jonkin alueen rahoitus uhkaa laskea edellisestä vuodesta, rahoitus tasataan edellisen vuoden tasolle. Kustannukset katetaan vähentämällä asukaskohtaisesti yhtä suurena niiden alueiden rahoituksesta, joilla rahoitus kasvaa keskimääräistä enemmän.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että väestöään menettävien alueiden asukaskohtainen rahoitus aina kasvaa. Maksajina ovat kasvukeskusten asukkaat.

Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen puolustaa mallia. Hänen mukaansa tasaus on "rahoitusta vakauttava ja luonteeltaan väliaikainen ratkaisu", jolla turvataan lakisääteisten palvelujen järjestäminen kaikilla alueilla.

– Tasausmalli auttaa esimerkiksi väestöään menettäviä alueita sopeutumaan asukasmäärän vähenemiseen jarruttamalla rahoituksen laskua, Ikonen sanoo valtiovarainministeriön tiedotteessa.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue näkee asian toisin. Sen mukaan perälauta tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavan hallituskauden mahdolliset suuret sote-leikkaukset kohdistuvat vain kolmesta viiteen väestöltään kasvavaan alueeseen.

Säästöt osuvat kaikkiin, mutta eri tavalla

Kustannusten kasvua hillitsevät toimenpiteet leikkaavat koko maan rahoituksesta arviolta 0,2 prosenttia vuonna 2027, 0,8 prosenttia vuonna 2028 ja 1,3 prosenttia vuonna 2029. Vuonna 2029 se tarkoittaa 270 miljoonaa euroa.

Siirtymätasausten porrastusta kiristetään vuodesta 2027 alkaen kymmenellä eurolla asukasta kohden vuosittain. Valtion rahoittama osuus siirtymätasauksista pienenee, ja osa siirretään hyvinvointialueiden keskenään rahoitettavaksi: 53 miljoonaa euroa vuonna 2028, 91 miljoonaa vuonna 2029 ja 82 miljoonaa vuodesta 2030.

Valtiovarainministeriön mukaan suurimmat negatiiviset vaikutukset kohdistuvat alueille, joilla rahoituksen kasvu ylittää koko maan keskiarvon. Ministeriö perustelee tätä sillä, että näillä alueilla on "taloudellista kantokykyä sopeutua muutoksiin palvelujen järjestämisen edellytysten vaarantumatta".

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen mielestä tämä on juuri se kohta, jossa luottamus rahoittajaan murenee. Alueen mukaan talouttaan sopeuttaneet alueet eivät enää voi luottaa siihen, että rahoitusmalli pysyy objektiivisena ja tutkittuun tietoon perustuvana.

Hoitajien näkökulma puuttuu

Rahoituslain valmistelussa on kuultu hyvinvointialueita ja ministeriöitä. Hoitajien liittojen ääni kuuluu heikommin.

Tehy ja Super ovat toistuvasti varoittaneet, että rahoitusleikkaukset kohdistuvat viime kädessä hoitohenkilöstön työolosuhteisiin. Kun rahoitus ei riitä, ensin leikkautuvat sijaisuudet, sitten vuorovälit venyvät ja lopulta potilasturvallisuus kärsii.

HYTE-kertoimen 398 miljoonaa euroa on tarkoitus kannustaa ennaltaehkäisyyn. Mutta ennaltaehkäisy vaatii henkilöstöä: neuvoloita, kouluterveydenhuoltoa, matalan kynnyksen palveluita. Jos perusrahoitus leikkautuu, HYTE-raha ei paikkaa aukkoa.

Itä-Uudenmaan hyvinvointialue vaatii, että rahoituksen perustana on oltava tarveperusteisuus ja tutkittu tieto. Mallia tulee kehittää pitkäjänteisesti ja avoimesti.

– Ratkaisuna ei voi olla se, että ihmisiä ohjataan yhä enemmän yksityisiin palveluihin oman maksukyvyn mukaan, alue toteaa.

Se on lause, joka tiivistää koko kiistan. Rahoitusmalli ei ole vain tekninen kysymys. Se on kysymys siitä, kuka saa julkista hoitoa ja kuka ei.