Vain kolme hyvinvointialuetta saa taloutensa tasapainoon tänä vuonna. Hallitus antaa lopuille lisäaikaa, mutta kukaan ei kerro, mistä leikataan.

Kuusisataaviisikymmentä miljoonaa euroa ylijäämää. Se on hyvinvointialueiden yhteenlaskettu tulos vuodelta 2025, kun tilinpäätösarvioita päivitettiin helmikuussa 2026. Luku kuulostaa hyvältä. Se on kuitenkin harhaanjohtava, sillä ylijäämä syntyi pääosin alueilla, joilla ei ollut kertynyttä alijäämää katettavana. Niillä alueilla, joilla on, tilanne kiristyy entisestään.

Valtiovarainministeriön painelaskelmissa vuoden 2027 rahoituksen taso on pudonnut joulukuun 2025 arviosta tuntuvasti. Syy on juuri tuo parantunut tulos: jälkikäteistarkistus pienenee, ja valtion rahoitus laskee. Alueille, joilla alijäämää on, se tarkoittaa yhtä asiaa. Sopeutustarve kasvaa.

Määräaika venyy vuoteen 2029

Eduskunta hyväksyi toukokuussa 2026 lakimuutoksen, jolla hyvinvointialueet voivat hakea lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen. Presidentti vahvisti lain 29.5.2026, ja väliaikainen sääntely astuu voimaan 1.6.2026. Valtiovarainministeriö voi myöntää kattamisajan joko vuoteen 2027, 2028 tai 2029.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sopeutuspäätökset siirtyvät seuraavalle aluevaltuustokaudelle. Alueet, jotka eivät pysty kattamaan alijäämiään nykyisessä tahdissa, saavat hengähdystauon. Mutta tauko ei ole ilmainen.

– Hallitus turvaa kaikkien suomalaisten perustuslain mukaiset palvelut, sanoo kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen valtioneuvoston tiedotteessa.

Se on kaunis lause. Kysymys kuuluu, mitä se tarkoittaa niille alueille, joilla kustannuskehitys on jo nyt negatiivista.

Viisi aluetta ei pysty kattamaan alijäämiään lainkaan

Valtiovarainministeriön simulaatio on armoton. Viidellä hyvinvointialueella alijäämien kattaminen vuoden 2028 loppuun mennessä vaatisi usean vuoden nimellistä kustannusten laskua. Ei hidastuvaa kasvua. Laskua. Käytännössä se tarkoittaa, että palveluja pitäisi ajaa alas vuosia peräkkäin.

Näistä viidestä alueesta kolme on jo arviointimenettelyssä. Arviointimenettely on hyvinvointialuelain järein työkalu: siinä valtio käytännössä puuttuu alueen päätöksentekoon. Kattamismääräajan jatkaminen vuoteen 2029 helpottaa neljän alueen tilannetta, mutta vaadittu kustannuskehitys on silti 1,2-1,7 prosentin vuotuinen kasvu neljä vuotta putkeen. Se on tiukkaa.

Etelä-Suomen Sanomien mukaan valtiovarainministeriö on toistaiseksi myöntänyt lisäaikaa vain kahdelle alueelle. Kaksi aluetta on ennakollisessa talouden ohjauksessa.

Kuka maksaa laskun

Kun hyvinvointialue ei kata alijäämäänsä määräajassa, seurauksena on arviointimenettely. Siinä alueen on esitettävä konkreettinen suunnitelma talouden tasapainottamiseksi, ja valtiovarainministeriö arvioi sen riittävyyden. Jos suunnitelma ei riitä, edessä voi olla lisärahoituksen hakeminen tai pahimmillaan pakkotoimet.

Mutta arviointimenettelykin on hidas. Sillä välin päätökset palvelujen leikkauksista tehdään alueilla. Ja ne päätökset osuvat aina johonkin.

Hoitohenkilöstön liitot ovat varoittaneet toistuvasti, että säästöt kohdistuvat henkilöstöön. Potilasjärjestöt puolestaan raportoivat kasvavista jonotusajoista ja palvelujen kaventumisesta. Kun aluevaltuusto päättää sopeutustoimista, se päättää samalla siitä, kuka saa hoitoa ja kuka ei.

Hallituksen esityksessä todetaan suoraan, että alijäämien pienentymisen vaikutus ei kompensoi laskenutta rahoituksen tasoa kuin muutamalla alueella. Suurin osa tulosparannuksesta meni alueille, joilla ei ollut alijäämää. Ne alueet, joilla on, jäivät nuolemaan näppejään.

Rahoitusmalli ei korjaa itseään

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu tarvekertoimiin, joiden pitäisi ohjata rahat sinne, missä palveluja eniten tarvitaan. Käytännössä malli ei kuitenkaan reagoi riittävän nopeasti. Kun kustannukset kasvavat nopeammin kuin rahoitus, syntyy alijäämä. Kun alijäämä kasvaa, syntyy sopeutuspaine. Kun sopeutuspaine kasvaa, palvelut heikkenevät.

Hallitus on tällä kaudella kasvattanut hyvinvointialueiden rahoitusta neljä miljardia euroa ja antanut lisärahoitusta sitä tarvitseville alueille. Samaan aikaan se on purkanut sote-normeja, mikä on tarkoittanut käytännössä sitä, että alueet saavat itse päättää, mistä säästävät. Vastuu on siirtynyt alas, mutta rahat eivät ole seuranneet mukana.

Kattamismääräajan jatkaminen on hallitukselle keino välttää se, että useampi alue ajautuu arviointimenettelyyn samaan aikaan. Se on myös keino siirtää vaikeat päätökset eteenpäin. Seuraava aluevaltuustokausi alkaa vuonna 2027, ja silloin uudet valtuutetut saavat eteensä kattamissuunnitelmat, jotka edellinen kausi jätti tekemättä.

Valtiovarainministeriön simulaatiossa keskimääräinen kustannuskehitys vuosina 2023-2025 on ollut 2,1 prosenttia. Alueilla, joilla alijäämää on, vaadittu kehitys on tätä hitaampaa. Joillakin negatiivista. Se ei ole sopeuttamista. Se on palvelujen alasajoa toisella nimellä.