Kotkassa 800 ihmistä syö viikoittain aterian, joka on tehty koulujen ylijäämäruoasta ja kauppojen hävikistä. Vantaalla vastaava luku on satoja viikossa, ja kymmenessä vuodessa jaettuja annoksia on kertynyt yli 200 000. Yhteisöruokailut leviävät Suomessa nopeammin kuin yksikään virallinen palvelu pystyy vastaamaan yksinäisyyteen ja ruoka-avun tarpeeseen.

Kotkan Kohtaamisten keittiö toimii lakkautetussa koulurakennuksessa. Tilavuokran maksaa kaupunki, ruoan lahjoittavat koulut ja paikalliset yritykset, ja keittiössä häärää 10-20 vapaaehtoista joka ruokailupäivä. Kaikkiaan toiminnassa on mukana noin sata ihmistä.

Osallisuuskoordinaattori Inka Setälä sanoo suoraan, ettei kyse ole ruoka-avusta.

– Emme tarjoa ensisijaisesti ruoka-apua, vaan toiminnan keskiössä on osallisuus ja yhdessä tekeminen.

Setälän mukaan kaikki paikalle tulevat eivät ole avun tarpeessa. Osa kaipaa seuraa. Osa tulee, koska kotona ei ole ketään kenen kanssa syödä.

Kuka maksaa, kun kunta vetäytyy

Rahoituskuvio on hauras. Kohtaamisten keittiötä rahoittavat Raittiuden Ystävät ry, sosiaali- ja terveysministeriön alainen avustuskeskus, Kymenlaakson hyvinvointialue ja Kotkan kaupunki. Neljä eri maksajaa, ja jokaisen osuus voidaan leikata yhdellä päätöksellä.

Hallituskauden aikana sote-järjestöjen rahoitusta on vähennetty noin 140 miljoonalla eurolla. Se näkyy suoraan näissä keittiöissä. Alajärvellä vapaaseurakunta jakoi viime vuonna ruoka-apua 1 638 henkilölle, ja määrä kasvoi edellisvuodesta. Vimpelin ja Lappajärven toimijat kertovat saman: kaikki lahjoituksena saatu ruoka löytää ottajansa, ja paljon enemmällekin olisi tarvetta.

Vantaalla Yhteinen pöytä -malli on toiminut kymmenen vuotta. Seurakuntien ja kaupungin yhteistyössä syntynyt verkosto jakaa nykyisin noin 15 000 kiloa ruokaa viikossa yli 80 jakelupisteeseen. Osallisuuskoordinaattori Eeva Lehtineva kertoo, että kävijämäärät ovat nousseet osassa yhteisöruokailuista.

– Kävijöiden määrään voi vaikuttaa moni asia, kuten taloudelliset kysymykset tai paikallisen yhteisön löytyminen, Lehtineva sanoo.

Työttömyys ja tukileikkaukset näkyvät jonossa.

Tilat ovat katoava resurssi

Yhteisöruokailu tarvitsee kaksi asiaa: ruokaa ja katon pään päälle. Ruoka järjestyy hävikin kautta yllättävän helposti. Tila on vaikeampi.

Kalannissa Uudessakaupungissa vapaaehtoiset avasivat keväällä Ankkuripaikan entiseen neuvolarakennukseen. Seurakunta maksaa tilavuokran. Diakoniatyöntekijä Annakaisa Vanhala kertoo, että kouluruoan jakelu alueella oli lopetettu Wintterin keittiön käyttöönoton myötä, ja moni pienituloinen oli jäänyt ilman.

– Onneksi nyt seurakunta voi olla mukana tukemassa tätä vapaaehtoisten toimintaa niin että edes kerran viikossa Kalannissakin on mahdollisuus syödä ilmaiseksi, Vanhala sanoo.

Koulu, neuvola, seurakuntasali. Yhteisöruokailut toimivat tiloissa, jotka ovat muuten tyhjiä tai lakkautettuja. Se kertoo jotain julkisen tilan saatavuudesta: vapaaehtoiset käyttävät sitä, mikä on jäljellä.

Elintarvikesäännökset ja omavalvonta asettavat omat reunaehtonsa. Vapaaehtoiset käsittelevät ruokaa, joka on peräisin useista eri lähteistä, ja vastuu kylmäketjusta, allergeenimerkinnöistä ja hygieniasta lankeaa järjestäjille. Kotkassa toimintaa pyörittää yksi vakituinen ja yksi määräaikainen työntekijä, joiden tehtäviin kuuluu myös näiden asioiden hallinta. Pienemmillä paikkakunnilla vastuu on kokonaan vapaaehtoisilla.

Yksinäisyys ei ole kenenkään vastuulla

Oulun seurakunnissa työskentelee noin 40 diakoniatyöntekijää. Viime vuonna he tarjosivat aamupalaa tai lounasta lähes 400 kertaa yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Ruokakasseja jaettiin yli 3 800 kappaletta.

Haukiputaan diakoniatiimin esihenkilö Johanna Juntunen muotoilee asian yksinkertaisesti.

– Me elämme maailmassa, jossa jokainen tarvitsee toista ihmistä, mutta jossa on paljon yksinäisyyttä. Ruoan äärelle on luontevaa kokoontua yhteen.

Yksinäisyys ei ole sairaus, eikä sitä hoideta terveysasemalla. Se ei ole myöskään sosiaalitoimen tehtävälistaan kirjattu ongelma. Yhteisöruokailut paikkaavat juuri sitä aukkoa, jota mikään virallinen taho ei ota vastuulleen.

Oulun tuomiokirkkoseurakunnan johtava diakonian viranhaltija Heidi Karvonen sanoo, että yhdessä syömisellä on erityisen suuri merkitys silloin, jos elää yksin, kamppailee taloudellisten vaikeuksien kanssa tai kokee jääneensä yhteisöjen ulkopuolelle.

Mukaan pääsee ilman verkostoja

Kynnys on matala. Kotkan Kohtaamisten keittiö on avoin kaikille, ja ruokasaliin mahtuu kerralla noin 90 ihmistä. Hovimestari Rauno Kuosmanen ohjaa aulan jonosta seuraavat sisään kun ensimmäiset poistuvat. Ei tarvitse ilmoittautua, ei tarvitse tuntea ketään.

Alajärvellä, Vimpelissä ja Lappajärvellä toimijat kokoontuvat muutaman kerran vuodessa yhteen sovittamaan päällekkäisyyksiä pois. Tavoite on sama: jokaisen apua tarvitsevan pitäisi löytää oikea paikka. Verkostoituminen on käytännön työtä, ei ideologiaa.

Kohtaamisten keittiö sai Kymenlaakson liitolta vuoden 2024 ympäristötekotunnustuksen. Perusteluissa mainittiin ruokahävikin vähentäminen ja yhteisöllisyyden vahvistaminen. Se on tunnustus toiminnalle, joka syntyi tarpeesta, jota kukaan muu ei täytä.

Rahoitusleikkaukset uhkaavat juuri tätä.