Helsingissä yli 5 000 ihmistä jonottaa viljelypalstaa. Vapaita palstoja on reilut 500. Samaan aikaan siirtolapuutarhojen vuokrat nousevat kolminkertaisiksi, ja uusia alueita syntyy vain sinne, missä joku jaksaa perustaa yhdistyksen.

Keväällä 2025 tehdyn kyselyn mukaan Helsingissä toimii 46 viljelypalsta-aluetta, joita hallinnoi 38 eri yhdistystä. Palstoja on yhteensä noin 6 795. Hakijoita on yli 5 000. Luvut ovat Kivihaanpuiston viljelyyhdistyksen kokoamasta selvityksestä, joka paljastaa myös sen, ettei kaupungin omat verkkosivut eikä karttapalvelut pysy perässä. Monen yhdistyksen yhteystietoja ei löydy mistään.

Kysyntä keskittyy kantakaupunkiin ja Länsi-Helsinkiin. Eteläisillä alueilla Lapinlahti on ainoa viljelyalue. Itä-Helsingissä, jossa omakotitalot ovat yleisempiä ja asukastiheys matalampi, palstoja jää tyhjilleen.

Maa on kaupungin, vastuu viljelijöiden

Helsingin kaupunki vuokraa maa-alueita yhdistyksille, jotka puolestaan vuokraavat yksittäisiä palstoja kaupunkilaisille. Yksityishenkilö ei voi vuokrata maata suoraan kaupungilta. Viljelyalueen perustaminen vaatii yhdistyksen, yhteyshenkilön, yhteiset pelisäännöt ja kaupungin hyväksynnän paikalle.

Käytännössä se tarkoittaa, että viljely syntyy sinne, missä joku järjestäytyy. Ja katoaa, kun tontti kaavoitetaan rakentamiseen. Kaupunki ei ylläpidä keskitettyä järjestelmää, joka seuraisi alueiden tilannetta tai koordinoisi toimintaa. Kivihaanpuiston selvityksen mukaan Helsingissä ei toimi yhtään kattojärjestöä, joka hoitaisi tätä.

Siirtolapuutarhojen tilanne on toinen. Niille on neuvoteltu uudet 30 vuoden vuokrasopimukset, jotka astuvat voimaan tammikuussa 2027. Vuokra nousee porrastetusti: ensimmäisenä vuonna peritään 50 prosenttia, ja täysi vuokra astuu voimaan vuodesta 2032.

Vuokra nousee, portit aukeavat

Uudeksi vuokratasoksi on esitetty 4,25-5,00 euroa neliömetriltä vuodessa, sijainnista riippuen. Noin 400 neliömetrin siirtolapuutarhapalsta, joka nykyisin maksaa noin 680 euroa vuodessa, maksaa jatkossa noin 1 700 euroa.

Timo Laiho Helsingin kaupunkiympäristön toimialalta perustelee korotusta kaupungin maaomaisuuden arvolla.

– Markkina-arvoon perustuva vuokran määrä on perusteltu, koska siirtolapuutarhapalstan vuokraaminen ei ole kenellekään välttämättömyys, vaan kyse on noin 2 000 yksityisestä vapaa-ajanviettopaikasta lähes 700 000 asukkaan kaupungin alueella, Laiho sanoo.

Samalla siirtolapuutarha-alueiden portit pidetään auki toukokuun alusta lokakuun puoliväliin, kuukauden nykyistä pidempään. Yleisten alueiden hoito siirtyy yhdistyksille. Kaupunki vastaa enää pääväylistä.

Pienemmissä kaupungeissa hinnat ovat toista luokkaa. Liedossa aarin palstan saa 20 eurolla kasvukaudeksi. Pirkkalassa neliömetrin viljelylaatikko maksaa saman verran, ja hintaan kuuluu multa sekä kasteluvesi. Helsingin Kontulassa Kostinkallion laatikkoviljelyalueella laatikon saa maksutta: kaupunki tarjoaa kasvualustan, työkalut ja veden. Viljelijä hankkii itse siemenet.

Kuka jää jonon ulkopuolelle

Hakuprosessi kulkee yhdistysten kautta. Tiedustelut tehdään sähköpostilla tai puhelimitse, usein suomeksi. Kivihaanpuiston selvitys huomauttaa, ettei monen yhdistyksen yhteystietoja löydy internetistä lainkaan. Kaupungin oma lista viljelyalueista on puutteellinen.

Se, jolla ei ole verkossa toimivaa yhdistystä tai joka ei lue suomea, ei välttämättä edes tiedä, että palstoja on olemassa.

Helsingin kaupungin ohjeistuksessa kehotetaan perustamaan oma yhteisö, jos sopivaa yhdistystä ei löydy. Ohje on selkeä, mutta se olettaa, että ihminen tuntee järjestäytymisen käytännöt, uskaltaa ottaa yhteyttä virastoon ja jaksaa odottaa. Jonotuslistat suosituimmille alueille ovat usean vuoden pituisia.

Viljelypalstalla ei ole suurta roolia ruoantuotannossa. Se on jotain muuta: paikka, jossa kaupunkilainen saa koskea maahan ilman että ostaa sen. Kun vuokrat nousevat ja uusia alueita syntyy vain omaehtoisen järjestäytymisen kautta, kysymys ei ole enää puutarhanhoidosta. Se on kysymys siitä, kuka kaupunkia käyttää ja kuka saa siihen luvan.