Tuusulassa nuoret keräsivät adressin peli-iltojensa puolesta. Samalla kun kaupalliset tilat katoavat, kirjastot ja vapaaehtoiskerhot kantavat harrastusta, jolle ei löydy maksavaa yleisöä.

Tuusulan nuorisovaltuuston puheenjohtaja Robert Wallentin ei aio luovuttaa. Kunta päätti keväällä lopettaa 12-18-vuotiaille suunnatut maksuttomat peli-illat Riihikallion Xroc-tiloissa, ja päätös sai nuoret liikkeelle. Adressi toiminnan jatkamisen puolesta keräsi nopeasti sata allekirjoitusta.

– Peli-iltojen taustalla on halu ehkäistä syrjäytymistä ja tarjota peliharrastus niille, joilla ei ole siihen kotona mahdollisuutta, Wallentin sanoo.

Xrocin kävijämäärät kertoivat tarvetta. Maanantai- ja keskiviikkoiltaisin järjestetyt vuorot keräsivät viime toimikaudella yli 1 800 kävijää. Nousua oli tapahtunut joka vuosi. Silti kuntatalouden kustannussyt veivät voiton.

Paikka istua maksaa

Tuusulan tapaus ei ole poikkeus. Se on oire. Nuoret aikuiset etsivät tiloja, joissa voi olla tuntikausia ilman että kuluttaminen on sisäänpääsyn ehto. Kahvilat haluavat tilauksia. Baarit ottavat ovimaksua. Kauppakeskukset eivät siedä löhöilyä.

Lautapelaaminen on yksi harvoista harrastuksista, jotka vastaavat juuri tähän tarpeeseen. Peli vaatii pöydän, tuolin ja aikaa. Ei muuta.

Helsingissä toimii useita lautapelikahviloita, joissa pelivalikoima lasketaan sadoissa. Ne madaltavat kynnystä kokeilla uusia pelejä ilman ostopakkoa. Mutta kahvilakin on liiketoimintaa, ja sisään pääsy edellyttää yleensä juoman ostamista.

Kirjastot täyttävät aukon eri tavalla.

Kiertoluku 13,6

Helmet-kirjastojen kokoelmassa on noin 1 900 lautapeliä. Niistä 1 400 kuuluu aikuisten kokoelmaan. Vuonna 2023 lautapelien kiertoluku oli 13,6. Kirjoilla vastaava luku oli 5,1.

Lautapelit ovat tilastojen valossa Helmet-kirjastojen suosituin aineistotyyppi.

Lainaus on ilmaista. Laina-aika on 14 vuorokautta. Yksittäinen lautapeli maksaa kaupassa tyypillisesti 30-60 euroa, ja kalliimmat strategiapelit yltävät 200 euroon asti. Kirjaston kautta saman pelin voi testata kotona ilmaiseksi.

Vaski-kirjastoissa kokoelma on noin 800 peliä. Yli 200 kirjastoa ympäri Suomea tarjoaa lainattavia lautapelejä. Ensimmäiset lainattavat pelit tulivat Suomen kirjastoihin vuonna 2009, kun kirjastovirkailija Harri Annala osti omilla rahoillaan muutaman pelin Helsingin kirjasto 10:een.

Kokeilusta tuli pysyvä käytäntö.

Vapaaehtoiset pitävät pyörät pyörimässä

Kaarina on pieni kaupunki Turun kupeessa. Siellä toimii kaksi lautapelikerhoa, molemmat vapaaehtoisvoimin. Litsan lautapelikerho on kokoontunut seurakuntatalolla tiistaisin jo kahdeksan vuotta. Kaarinan lautapelikerho aloitti syksyllä 2023.

Mari Lötjönen vetää Kaarinan kerhoa. Hän sanoo, ettei kerhoihin tarvitse ilmoittautua eikä sitoutua.

– Pelaamassa voi käydä silloin kun itselle sopii ja hyvältä tuntuu.

Litsan kerhon kokoelmassa on noin sata peliä. Pelaajat tuovat usein omiaan testattavaksi. Kerhoillat kestävät kolmisen tuntia, ja sinä aikana ehtii useamman pienemmän pelin läpi. Tuhdimmat kokonaisuudet syövät koko illan.

Kerhot eivät saa rahoitusta. Ne toimivat seurakuntien ja kaupungin tarjoamissa tiloissa, mutta vetäjät tekevät työnsä palkatta. Sama malli toistuu ympäri maan: Helmet-kirjastoissa järjestetään säännöllisiä lautapelikerhoja viidessä eri toimipisteessä, ja ne ovat kaikille avoimia sekä maksuttomia.

Uusia lautapelejä ilmestyy vuosittain noin 2 000. Määrä on valtava jo harrastajalle. Kerhoissa kokeileminen on tapa suodattaa tulvaa ilman että jokaisen pelin ostaa itse.

Sukupolvi, joka haluaa olla offline

Kansainvälisissä tutkimuksissa 18-34-vuotiaista lähes puolet pelaa lautapelejä säännöllisesti. Z-sukupolvesta 38 prosenttia kertoo nauttivansa lautapelaamisesta. Suomessa kehitys näkyy kerhojen ja tapahtumien osallistujamäärissä.

Lautapeliteollisuus kasvaa globaalisti. Eurooppalainen markkina oli vuonna 2025 arvoltaan 4,66 miljardia dollaria, ja vuodelle 2026 ennustetaan 5,12 miljardia. Analyytikot arvioivat vuosikasvuksi lähes 11 prosenttia seuraavan vuosikymmenen ajan.

Luvut kertovat bisneksestä. Kerhot ja kirjastot kertovat jostain muusta.

Saarto, joka vetää Litsan kerhoa Kaarinassa, tiivistää sen mitä nuoret aikuiset etsivät:

– Lautapelaaminen on hyvää analogista harrastamista. Täällä ollaan offline.

Tuusulassa adressi on yhä keräysvaiheessa. Robert Wallentin aikoo viedä sen valtuustoon.