Suomen elektronisen urheilun liitto sai opetus- ja kulttuuriministeriöltä kielteisen avustuspäätöksen vuodelle 2026. Se on yksittäinen tapaus, joka paljastaa isomman rakenteen: nuorisotyö on ollut riippuvainen rahapelaamisen tuotosta, ja nyt se romahtaa.

81 300 euroa. Sen verran Suomen elektronisen urheilun liitto SEUL sai nuorisojärjestöjen yleisavustusta vuonna 2025. Vuonna 2026 summa on nolla. Ministeriön perustelu: liiton toiminta muistuttaa lajiliittoa, ei nuorisotyötä. SEUL:n puheenjohtaja Sonja Ahtiainen kutsui päätöstä "rätiksi naamalle".

Päätös ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, ministeriöstä todetaan. SEUL:n jäsenjärjestöt eivät muodosta yhtenäistä yhteisöä, ja toiminta painottuu kilpapelaamiseen. Liitto aloittaa sopeutustoimet. Henkilöstöä vähennetään.

SEUL on yksi esimerkki. Taustalla liikkuu paljon isompi summa.

40 prosentin leikkaus uhkaa koko kenttää

Nuorisoala ry:n selvityksen mukaan ministeriön virka-arvio povaa nuorisoalan järjestöille jopa 40 prosentin leikkausta yleisavustuksiin vuodelle 2026. Se tarkoittaa noin 7,5 miljoonaa euroa vähemmän kuin aiemmin.

Vuonna 2026 valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille jaettiin yhteensä 17 998 800 euroa. Avustusta sai 86 järjestöä. Suurimmat saajat olivat Suomen Partiolaiset, Nuorisoala ry, Suomen Nuorisoseurat ja Nuorisotutkimusseura.

Hallituskaudella nuorisoalan kokonaisrahoitus on jo laskenut yli 15 prosenttia verrattuna edelliseen kauteen. STEA-avustuksista leikataan pysyvästi 50 miljoonaa euroa. Vuonna 2027 niitä jaetaan noin 190 miljoonaa, kun vuonna 2024 summa oli 384 miljoonaa. Puolet pois.

Rahapeli rahoitti, rahapeli kaataa

Tässä kohtaa kannattaa pysähtyä. Suuri osa suomalaisen nuorisotyön rahoituksesta on kulkenut Veikkauksen voittovarojen kautta. Rahapelaamisen tuotto on jaettu järjestöille, liikunnalle, kulttuurille ja tieteelle. Se on ollut hiljainen sopimus: haitat yhtäällä, hyödyt toisaalla.

Nyt sopimus purkautuu. Ei siksi, että pelaaminen olisi vähentynyt, vaan siksi että hallitus leikkaa. Ja koska rahoitus on ollut kiinni yhdessä lähteessä, leikkaus osuu kerralla kaikkialle.

Nuorisoala ry:n kyselyssä yhdeksän kymmenestä nuoresta sanoi, että nuorisotyön väheneminen vaikuttaisi heidän arkeensa negatiivisesti. Joka kolmannelta loppuisi harrastaminen. Sama määrä nuoria arvioi, ettei heidän elämässään olisi enää merkityksellisiä aikuisia.

Maaseudulla ei ole varaa odottaa

Suomen Setlementtiliiton arvion mukaan vähintään 2 000 lasta ja nuorta jäisi ilman paikallista maksutonta toimintaa. Luontoliitto laskee osallistujavuorokausien putoavan 150 000:sta noin 100 000:een. Suomen Nuorisoseurojen mukaan yhdistysten tekemä työ näkyy juuri syrjäseuduilla, joissa julkiset palvelut ja kokoontumistilat katoavat.

Palvelut keskittyvät kaupunkeihin ja osallistumisen hinta nousee. Toiminta siirtyy digitaaliseksi. Luontoliiton mukaan harrastusten katoaminen lisää lasten digilaitteiden haitallista käyttöä ja heikentää hyvinvointia. Se tarkoittaa myös liikkuvuuden vähenemistä ja mielenterveysongelmien kasvua.

Kyse ei ole vain rahasta. Kyse on siitä, kuka kantaa vastuun nuorista, kun valtio vetäytyy ja rahapelin tuotto ei enää riitä paikkaamaan aukkoa.

Riippuvuus ei ole strategia

SEUL:n tapaus näyttää, miten nopeasti yksi järjestö voi pudota pois. Ministeriö suosittaa liitolle hakeutumista liikuntajärjestöjen yleisavustuksen piiriin. Käytännössä se tarkoittaa uutta hakuprosessia, uusia kriteerejä ja uutta epävarmuutta.

Rahapelaamisen tuottoon nojaava rahoitusmalli on aina ollut hauras. Se on sidottu poliittisiin päätöksiin, taloustilanteeseen ja siihen, miten paljon ihmiset pelaavat. Kun malli murtuu, vaihtoehtoja ei ole rakennettu.

– Meille ei jää muita vaihtoehtoja kuin aloittaa taloudelliset sopeutustoimet ja käytännössä lamaannuttaa liiton toiminta, Ahtiainen sanoo.

Pelikulttuuri ei kuulu kenellekään. Nuorisotyö ei kuulu kenellekään. Ainakaan niin kauan kuin sen rahoitus riippuu siitä, että joku toinen häviää.