Koulunuorisotyöntekijä maksaa 45 000 euroa vuodessa. Joroisissa se oli liikaa. Varkaudessa ei. Samanlaisia päätöksiä tehdään nyt kymmenissä kunnissa, ja järjestöt näkevät suunnan selvästi.

Hallitus leikkaa 140 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustuksista. Se on noin kolmannes koko potista. Samalla kuntien talousnäkymät synkkenevät ja sopeutustarpeet kasvavat. Kuntaliiton erityisasiantuntija Elsa Mantere sanoo suoraan, että kunnilla ei ole mahdollisuutta paikata järjestöjen jättämää aukkoa.

– Kun ennaltaehkäisevä tuki heikkenee, ongelmat kasautuvat ja raskaampien palvelujen tarve kasvaa, Mantere sanoo.

Kustannukset eivät poistu. Ne siirtyvät.

Hankerahat loppuvat, kunnat päättävät

Koulunuorisotyö on yleistynyt Suomessa valtion hankeavustusten kautta. Työntekijöitä on nyt noin 500. Kun hanke päättyy, kunta päättää yksin, jatkuuko toiminta.

Varkaus vakinaisti keväällä koulunuorisotyöntekijän. Waltterin koulussa työskentelevä Havukainen kohtaa viikoittain vähintään 250 oppilasta, vuodessa noin 10 000 nuorta. Rehtori Teemu Mustonen näkee tulokset: ilkivalta on vähentynyt, ilmapiiri parantunut.

Sivistysjohtaja Mika Huovinen kertoo, että naapurikunnassa Joroisissa hankehakemus jäi tekemättä eikä omaa rahaa ollut. Koulunuorisotyö lopetettiin. 130 oppilaan yläkoulussa nuoret tekivät adressin toiminnan jatkamisen puolesta. Se ei auttanut.

Nuorisotutkija Antti Kivijärvi Nuorisotutkimusseurasta on vertaillut kouluja, joissa koulunuorisotyötä tehdään, sellaisiin joissa sitä ei tehdä. Tulokset ovat selviä: kiusaaminen vähenee, kaverisuhteet paranevat, yhteisöllisyys kasvaa.

– Tulokset eivät synny parin vuoden hankkeella. Tarvitaan pysyviä työntekijöitä ja vakaita verkostoja, Kivijärvi sanoo.

90-luvun oppi unohtunut

JHL:n blogissa muistutetaan, mitä tapahtui viimeksi kun nuorisotyöstä leikattiin. Vuosien 1992-1998 välillä kuntien nuorisotyöhön käyttämät varat pienenivät yli 50 prosenttia. Kahdessa vuodessa lopetettiin 10 000 peruskoulun kerhoa. Nuorisotyöttömyys räjähti. Erityisopetuksessa olevien lasten määrä kasvoi tasaisesti.

Vaikutukset näkyivät vasta vuosia myöhemmin.

Ammattiliitto Jytyn mukaan nuorisotyö on toistaiseksi välttynyt yt-neuvotteluiden suorilta iskuilta. Irtisanomisia ei ole tullut samalla tavalla kuin muilla sektoreilla. Se ei tarkoita, etteikö vaara olisi todellinen. Monessa kunnassa yksi työntekijä vastaa useiden alueiden toiminnasta. Sijaisuuksia ei täytetä. Läsnäolo vähenee hiljaisesti, ilman otsikoita.

Jyty nostaa esiin ristiriidan: samaan aikaan kun nuorisotyö on säästynyt, varhaiskasvatuksessa ryhmäkoot kasvavat, koulunkäynninohjaajien määrä vähenee ja oppilashuolto venyy äärimmilleen. Nuorisotyö ei voi yksin paikata näitä aukkoja.

Nuorisotilat ovat ensimmäinen hälytys

Nuorisolaissa kunnan velvollisuus on luoda edellytyksiä nuorisotyölle järjestämällä nuorille suunnattuja palveluja ja tiloja. Käytännössä juuri näitä tiloja ollaan nyt sulkemassa.

JHL:n mukaan nuorisotilat ovat usein ensimmäisiä paikkoja, joissa nuoren oireilu tulee näkyviin. Kohdennetusta nuorisotyöstä löytyy rinnallakulkija, kun nuori tarvitsee siirtoa vahvemman tuen piiriin. Kun tämä ketju katkeaa, nuori putoaa tyhjän päälle.

Lapsiperheköyhyys kasvaa samaan tahtiin kun sosiaaliturvaa leikataan. Vanhempien jaksaminen on koetuksella. Juuri silloin nuoret tarvitsisivat kodin ulkopuolisia aikuisia eniten.

Kivijärvi varoittaa vielä yhdestä riskistä: että nuorisotyöntekijät valjastetaan koulussa tehtäviin, jotka eivät vastaa heidän osaamistaan.

– Nuorisotyöntekijä voi päätyä opettajan apukäsiksi tai välituntivalvojaksi. Se ei ole sitä, millä saadaan parhaat vaikutukset aikaan.

Joroisissa nuoret kirjoittivat adressin. Kunta päätti panostaa ilta-aikaiseen nuorisotyöhön. Sivistysjohtaja Huovinen sanoo, ettei ajatusta koulunuorisotyöstä ole haudattu. Jos valtion hankerahaa on joskus tarjolla, haetaan uudelleen.

45 000 euroa vuodessa. Se on yhden koulunuorisotyöntekijän hinta. Joroisissa se oli liikaa.