Naisten keskiansio on yhä 84 prosenttia miesten keskiansiosta. Hallituksen vientimalli tekee kuopan kuromisesta entistä vaikeampaa.

15,4 prosenttia. Se on Suomen sukupuolten välinen palkkaero vuonna 2026, kun mitataan koko työmarkkinoiden keskiansioita. Luku on pudonnut hitaasti vuodesta 2006, jolloin kolmikantainen samapalkkaisuusohjelma käynnistyi. Kahdessakymmenessä vuodessa ero on kaventunut murto-osan siitä, mitä tarvittaisiin.

– Suomi on selvästi jäljessä sukupuolten palkkatasa-arvossa muita Pohjoismaita ja EU:n keskiarvoa, sanoo tasa-arvoasioista vastaava sosiaaliturvaministeri Karoliina Partanen.

EU:n keskimääräinen palkkaero oli 12 prosenttia vuonna 2023. Suomi on siis yli kolme prosenttiyksikköä jäljessä.

Vientimalli asettaa katon

Mekanismi on yksinkertainen ja julma. Vientivetoinen palkkamalli tarkoittaa, että teknologiateollisuuden ja metsäteollisuuden kaltaiset miesvaltaiset vientialat määrittelevät palkankorotusten yleisen tason. Julkisen sektorin, jossa enemmistö työntekijöistä on naisia, ei ole tarkoitus ylittää tätä tasoa.

Demarinaisten puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen näkee mallin suorana esteenä tasa-arvolle.

– Lakiin kirjattu vientimalli vie jatkossa mahdollisuudet viedä läpi laajoja, monivuotisia palkkaohjelmia, joilla naisvaltaisten alojen palkkakuoppaa on aiemmin pyritty kuromaan umpeen, hän sanoo.

Kyse ei ole hypoteettisesta uhasta. Sosiaali- ja terveysalan palkat nousivat kuluvalla sopimuskaudella eniten juuri siksi, että palkkaohjelmat ja palkkaharmonisointi olivat vielä mahdollisia. Hyvinvointialueiden siirto toi mukanaan harmonisointeja, jotka nostivat erityisesti naisvaltaisten alojen ansioita.

STTK:n ekonomisti Seppo Nevalainen vahvistaa, että naisvaltaisten alojen palkankorotukset ovat olleet miesvaltaisia aloja korkeampia tällä kierroksella. Ostovoima on ylittänyt vuoden 2021 tason.

Mutta se on kertaluontoinen korjaus, ei rakenteellinen muutos.

Segregaatio pitää eron yllä

Sosiaali- ja terveysalalla työntekijöistä noin 85 prosenttia on naisia. Rakennusalalla vastaava luku miehille on 91 prosenttia. Vain pieni osa palkansaajista työskentelee ammateissa, joissa sukupuolijakauma on edes suunnilleen tasainen.

Tämä horisontaalinen segregaatio on Suomen työmarkkinoiden perusominaisuus. Se selittää suurimman osan palkkaerosta, mutta ei kaikkea. Kun kaikki mitattavat tekijät on vakioitu, jäljelle jää selittämätön ero. Sitä ei voi selittää millään muulla kuin syrjinnällä.

PwC:n Women in Work Index näyttää, että Suomen kokonaistulos on laskenut. Naisten työllisyysaste putosi 78,4 prosenttiin, työttömyys nousi 7,7 prosenttiin. Palkkaero kaventui 15,6 prosenttiin, mutta se on silti yli kolme prosenttiyksikköä OECD-maiden keskiarvoa suurempi.

Läpinäkyvyys ei yksin riitä

Hallitus on esittänyt palkka-avoimuusdirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Sata työntekijää työllistävien työnantajien olisi ilmoitettava palkkaerotiedot tasa-arvovaltuutetulle. Työntekijä saisi oikeuden pyytää tietoa samaa työtä tekevän ryhmän keskipalkkatasoista sukupuolen mukaan eriteltynä.

Partanen pitää läpinäkyvyyttä tärkeänä askeleena.

– On erittäin tärkeää vauhdittaa naisten ja miesten samapalkkaisuutta lisäämällä palkkauksen läpinäkyvyyttä, hän sanoo.

Ostovoiman palautumisessa kesti lähes viisi vuotta, muistuttaa STTK:n ekonomisti Seppo Nevalainen. Elinkustannuskriisin aikana syntynyt menetys on jäämässä pysyväksi.

Naiset saavat keskimäärin 1 930 euroa eläkettä kuukaudessa, miehet 2 388 euroa. Ero on 458 euroa. Se on palkkaeron suora jatke eläkevuosiin.