Suomessa hävittiin rahapeleihin 1 580 miljoonaa euroa vuonna 2022. Valtio keräsi siitä 625 miljoonaa. Väliin jäävä summa ei kadonnut mihinkään. Se maksettiin kodeissa, velkaneuvonnassa ja terveysasemilla.

Hallituksen rahapelilakiesitys etenee eduskunnassa. Retoriikka on tuttua: valinnanvapaus, kilpailu, kanavoituminen. Sana "vapaus" toistuu kuin mantra. Mutta kenen vapaus oikein laajenee?

Kansainvälisten peliyhtiöiden vapaus mainostaa suomalaisille. Se vapaus laajenee varmasti. Ehkäisevän päihdetyön rahapelihaittayksikön päällikkö Riitta Matilainen arvioi, että markkinointi vähintään kymmenkertaistuu lakimuutoksen myötä. Kymmenkertaistuu.

Pelaajan vapaus valita eri lisenssiyhtiöiden välillä on teknisesti totta. Käytännössä se tarkoittaa, että sama ihminen näkee mainoksia kymmenen kertaa enemmän ja pelaa todennäköisemmin enemmän. Helsingin yliopiston politiikkasuositus toteaa suoraan: rahapelimarkkinointi ei hyödytä Suomen taloutta. Se hyödyttää muualle rekisteröityjä yhtiöitä.

Lasku siirtyy julkiselle puolelle

Ruotsissa tehdyt laskelmat näyttävät suunnan. Rahapelaamisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat siellä kaksinkertaiset verotuottoihin verrattuna. Sama mekanismi toimii Suomessa: jokainen pelattu euro on pois muusta kulutuksesta, ja mainoskampanjat maksetaan suomalaisten häviöillä.

THL:n vuoden 2023 väestökyselyn mukaan 4,2 prosenttia suomalaisista pelasi kohtalaisen riskin tai ongelmapelaamisen tasolla. Se on noin 151 000 ihmistä. Alhaisen riskin tasolla pelanneita oli noin 325 000. Ja joka viidennellä suomalaisella, noin 733 000 ihmisellä, on läheinen, jolla on ollut ongelmallista rahapelaamista.

Nämä luvut eivät jakaudu tasaisesti. Rahapelihaitat kasautuvat pienituloisiin kotitalouksiin. Ylivelkaantuminen, mielenterveyden kuormitus, ihmissuhdeongelmat. Ne eivät näy peliyhtiöiden tuloslaskelmissa. Ne näkyvät sosiaalitoimiston jonossa.

Tuki leikataan samaan aikaan

Hallitus arvioi omassa esityksessään, että rahapelihaitat tulevat lisääntymään. Samaan aikaan julkisen talouden suunnitelma vuosille 2026-2029 ei sisällä rahoitusta rahapelilain mukaisille valtionavustuksille. Hallituksen esitykseen kirjattu tarve on noin kuusi miljoonaa euroa. Suunnitelmasta löytyy 2,8 miljoonaa.

Peluuri on tarjonnut tukea ongelmallisesti pelaaville ja heidän läheisilleen vuodesta 2004. Lähes 35 000 ihmistä on käyttänyt palvelua. Nyt sen toiminta on uhattuna.

– Tuntuu käsittämättömältä, että samanaikaisesti ollaan viemässä läpi lakia, joka lisää rahapeliongelmia ja ajamassa alas auttavia palveluita, sanoo Peluurin yksikön päällikkö Inka Silvennoinen.

STEA-rahoitusta leikataan hallituskauden aikana 140 miljoonalla eurolla. Järjestöt, jotka tekevät joustavaa ja nopeasti reagoivaa työtä juuri siellä missä viranomaiset eivät ehdi, menettävät toimintaedellytyksiään. Samaan aikaan tarve kasvaa.

Vapaus kenelle

Helsingin yliopiston tutkimusryhmä huomauttaa, että lakiuudistuksen myötä Suomi olisi yksi sallivimmin rahapelimarkkinointiin suhtautuvista maista Euroopassa. Suomalaisten oma kanta on selvä: vuoden 2023 väestötutkimuksessa yksi prosentti vastaajista kaipasi lisää rahapelimarkkinointia Veikkaukselta. Kuusi prosenttia muilta yhtiöiltä.

Yksi prosentti.

Kun poliitikot puhuvat valinnanvapaudesta, he tarkoittavat markkinoiden vapautta. Pelaajan "vapaus" on vapaus altistua aggressiiviselle mainonnalle, jonka kustannukset maksetaan hänen omilla häviöillään. Todellinen valinnanvapaus olisi mahdollisuus elää ilman, että jokainen urheilulähetys, somefeed ja bussipysäkki täyttyy pelimainoksista.

Peluuri on esittänyt, että tehokkain keino estää pelihaittoja ja velkaantumista olisi kaikille toimijoille yhteinen keskitetty kulutusraja. Lakiesityksessä sellaista ei ole. Rajat ovat yhtiökohtaisia ja niiden asettaminen on jätetty myöhemmin määriteltävien asetusten varaan.

Valinnanvapaus on sana, joka kuulostaa hyvältä. Tässä yhteydessä se tarkoittaa sitä, että voitto siirtyy kansainvälisille yhtiöille ja lasku jää suomalaisille perheille, hyvinvointialueille ja velkaneuvonnalle. Se ei ole kenenkään vapaus. Se on kustannusten siirtoa.