Marraskuussa 2025 Suomessa oli 4 579 yksinelävää asunnotonta. Se on 773 ihmistä enemmän kuin vuotta aiemmin, ja kasvu on jatkunut nyt kahtena vuonna peräkkäin. Kymmenen vuoden lasku katkesi.

Luvut tulevat ARA:n asunnottomuusselvityksestä, ja ne kertovat jotain olennaista: asunnottomuus ei ole yksilön epäonnistuminen. Se on seurausta poliittisista valinnoista.

Kun hallitus leikkaa asumistukea, kun Kela vaatii pienituloisia muuttamaan "liian kalliista" asunnoista, kun valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon alasajo alkaa vuodesta 2027, niin ihmiset putoavat. Ei siksi, että he olisivat laiskoja tai vastuuttomia. Siksi, että turvaverkkoa puretaan palaselta.

Häätö ei ole ratkaisu

Vailla vakinaista asuntoa ry:n palvelupäällikkö Jussi Lehtonen kertoo, että Kela vaatii tällä hetkellä suurta määrää pienituloisia ihmisiä muuttamaan pois asunnoistaan, joita pidetään liian kalliina. Usein kyse on muutamista kympeistä kuukaudessa.

– Kohtuuhintaisia asuntoja ei kuitenkaan ole riittävästi tarjolla, Lehtonen sanoo.

Turussa noin 25 prosenttia toimeentulotuen saajista asuu Kelan määritelmien mukaan liian kalliissa asunnoissa. Heiltä edellytetään muuttoa halvempaan. Minne? Sitä kukaan ei kerro.

Samaan aikaan asumisneuvontaa, joka on todettu tehokkaaksi keinoksi ehkäistä häätöjä, leikataan. Ennaltaehkäisevät palvelut heikkenevät juuri silloin, kun niitä tarvittaisiin eniten.

Asunto ensin toimii, kun sitä ei pureta

Suomi on vuodesta 2008 lähtien ollut kansainvälinen esimerkki asunnottomuuden vähentämisessä. Asunto ensin -mallissa asunto nähdään perusoikeutena, ei palkintona siitä, että ihminen on ensin ratkaissut päihdeongelmansa tai osoittanut olevansa "tarpeeksi kunnossa".

The Guardian kirjoitti hiljattain Suomen mallista. Lehden mukaan vuosina 2012-2023 asunnottomuus lisääntyi eri puolilla Eurooppaa, mutta Suomessa asunnottomien määrä väheni yli puolella, noin 8 000:sta noin 3 400:aan.

Rinnekotien asumisyksikössä Helsingissä asuva Senkel kertoo lehdelle, että kodin saaminen muutti "kaiken". Yksikön johtaja Marko Lahtela kuvailee, että asumiselle ei ole aikarajaa. Vuokra alkaa 850 eurosta kuussa, ja asukkaat maksavat sen etuuksilla tai eläkkeellä.

Järjestelmä ei ole täydellinen. Lahtela myöntää, että vuokravelkojen syntymistä ei ehkäistä riittävästi ja rästit voivat johtaa häätöön. Mutta suunta on oikea: ensin katto pään päälle, sitten muu tuki.

Kuka päättää, kuka saa asua

Asunnottomuuden kasvun taustalla ovat sosiaaliturvaan ja asumistukeen kohdistuneet leikkaukset, elinkustannusten nousu ja työttömyys. VVA ry:n kannanoton mukaan valtioneuvoston työryhmä esittää, ettei sosiaalinen asuntotuotanto eikä kohtuuhintainen asuminen kuuluisi kansallisen EU-rahoituksen keskeisiin painopisteisiin.

Kysymys on yksinkertainen: miten pitkäaikaisasunnottomuus aiotaan poistaa, jos sen poistamista tukevia investointeja ei enää priorisoida?

Helsinki on hyväksynyt uuden asunnottomuusohjelman vuosille 2026-2029, jonka tavoitteena on poistaa asunnottomuus vuoteen 2030 mennessä. Se on kunnianhimoinen tavoite. Mutta tavoitteet eivät toteudu itsestään. Ne vaativat rahaa, asuntoja ja ihmisiä, jotka tekevät työtä.

Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski on varoittanut, että nyt käynnissä on synkkä käänne. Asunnottomuus lisääntyi viime vuonna tavalla, joka on suurin muutos vuosikymmeniin.

Kadulla nukkuminen ei ole valinta

Ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa yöpyviä oli marraskuussa 2025 yhteensä 758 henkilöä. Määrä on kasvanut suhteellisesti eniten pitkäaikaisasunnottomien keskuudessa. VVA ry:n omien havaintojen mukaan yhä useampi ihminen yöpyy autoissa ja tilapäisissä suojissa, ja ihmisten fyysinen ja psyykkinen kunto on selvästi heikentynyt.

Lehtonen kertoo, että Helsingissä hätämajoituspaikkoja on lisätty ja niissä on ollut jopa pakkasöinä tilaa. Silti huolestuttavan moni jää palveluiden ulkopuolelle.

– Olisi syytä selvittää pikaisesti, mikä palveluissa tökkii: miksi ihmiset eivät hakeudu niihin tai eivät enää kykene ottamaan apua vastaan, Lehtonen sanoo.

Piiloasunnottomuus jää tilastojen ulkopuolelle. Suurin osa asunnottomista, 2 945 ihmistä, majoittuu tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona. He eivät näy rekistereissä. He eivät ole "kadulla", joten heitä ei lasketa. Mutta he ovat asunnottomia.

Rankaiseminen ei tuota asuntoja

Oleskelurajoitukset, häätöjen nopeuttaminen, järjestyssäännöt. Nämä eivät rakenna yhtäkään asuntoa. Ne eivät auta ketään löytämään vuokrasopimusta. Ne siirtävät ihmisiä silmistä ja tekevät köyhyydestä rikoksen.

Asunnottomuus voidaan poistaa Suomesta. Se on osoitettu. Mutta se edellyttää, että päätökset tukevat tavoitetta eivätkä vie siitä kauemmas.